Päätä ensin, mitä kuvassa näkyy, mitä kohde tekee ja miten kamera liikkuu. Lisää sitten ympäristö, valaistus ja säilytettävät piirteet. Jos kaksi ohjetta on ristiriidassa, ratkaise niiden tärkeysjärjestys ennen generointia. Adjektiivien lisääminen ei kerro mallille, kumpaa ohjetta noudattaa.
Kuusiosainen kehoterakenne
Kirjoita tässä järjestyksessä:
- Kohde — tärkein henkilö, esine, eläin tai näkymä.
- Toiminto — yksi pääliike tai tapahtuma.
- Ympäristö — paikka, aika, sää ja hyödylliset taustatiedot.
- Kamera — kuvakoko, kulma ja yksi kameraliike.
- Valaistus ja tunnelma — kuvan yleisilme.
- Rajaukset — mikä pysyy samana ja mitä vältetään.
Esimerkki:
Käsintehty keramiikkakuppi on tummalla puupöydällä. Höyry kiertyy ylöspäin ja aamun sade liikkuu taustan ikkunalla. Lähikuva tuotteesta pöydän korkeudelta, hidas kameran lähestyminen, viileä pehmeä päivänvalo ja lämmin heijastus lasitteessa, kupin muoto pysyy vakaana, ei lisättyä tekstiä.
Kehote on täsmällinen yrittämättä kuvata kymmentä otosta samalla kertaa.
Anna jokaiselle osalle yksi tehtävä
Aloita yhdestä selkeästä kohteesta. ”Keltatakkinen polkupyörälähetti” tarjoaa vahvemman visuaalisen ankkurin kuin ”vilkas kaupunki”. Kuvapohjaisessa generoinnissa yhdistä teksti syötteeseen ilmauksella ”viitekuvissa näkyvä henkilö” ja toista vain tärkeät identiteettitiedot. Hahmon yhdenmukaisuusopas kertoo, miten tiedot ja kuvat tukevat toisiaan.
Käytä yhtä pääverbiä. Lyhyt otos pystyy näyttämään kävelyn, kääntymisen, avaamisen, nousemisen tai pyörimisen. Monta peräkkäistä toimintoa puristuu helposti yhteen tai jää pois. Monivaiheinen tarina kannattaa tehdä erillisinä otoksina ja yhdistää editissä.
Ympäristön yksityiskohdilla on arvoa, jos ne muuttavat valoa, liikettä tai merkitystä. ”Tuulisella rannikolla auringonlaskun aikaan” on hyödyllisempi kuin pitkä luettelo esineistä, jotka eivät vaikuta toimintaan. Vältä keskenään riiteleviä valaistusohjeita, ellei muutos ole kohtauksen tarkoitus.
Kuvaa kamera järjestyksessä: laaja, keski-, lähi- tai makrokuva; silmien taso, alakulma tai yläkulma; yksi liike kuten lähestyminen, loitontuminen, panorointi, kallistus, kierto tai seuranta; lopuksi liikkeen tempo. Yksi harkittu liike on helpompi ohjata kuin monta erilaista tehostetta.
Sovita liike kestoon
Veo3o1 tarjoaa 4, 6 ja 8 sekuntia siellä, missä valittu tila niitä tukee. Viitekuvat-tila käyttää kahdeksaa sekuntia. Neljän sekunnin otoksen pitää päästä asiaan nopeasti; kahdeksan sekuntia antaa tilaa hitaalle paljastukselle. Älä täytä aikaa asiaan kuulumattomilla tapahtumilla.
Käytä lyhyitä rajauksia, kuten ”sama punainen takki koko ajan, tuotteen mittasuhteet vakaat, ei tekstiä”. Pitkä kielteinen luettelo voi peittää varsinaisen kohtauksen. Ensimmäisen ja viimeisen ruudun tilassa kuvaa matka kuvasta toiseen. Viitekuvat-tilassa kuvaa, miten tuttu kohde toimii uudessa otoksessa. Tilavertailu selittää eron.
Kolme muokattavaa kehotepohjaa
Tuote
[Tuote] [alustalla tai ympäristössä]. [Yksi liike]. [Kuvakoko ja kuvakulma], [kameraliike]. [Valaistus]. Säilytä [muoto, väri ja materiaali], ei lisättyä tekstiä.
Hahmo
[Hahmo ja pysyvät piirteet] tekee [yhden toiminnon] [ympäristössä]. [Kuvakoko ja kuvakulma], [kameraliike], [valaistus]. Säilytä [vaatetus, kasvot ja hiukset].
Ympäristöä esittelevä otos
[Paikka] [ajankohtana tai säässä], [yksi ympäristön liike]. Yleiskuva [kuvakulmasta], [kameraliike], [valaistus ja tunnelma], realistiset mittasuhteet ja hillitty liike.
Vertaa peräkkäisiä kokeiluja
Tallenna kehote ja asetukset käyttökelpoisten tulosten yhteyteen. Muuta toimintoa, kameraa tai valoa, mutta vain yhtä asiaa kerrallaan. Seed-arvo helpottaa samanlaisten asetusten vertailua, mutta ei takaa identtistä tulosta.
Tarkista ennen lähetystä selkeä kohde, kestoon sopiva toiminto, kameran tehtävä, yhtenäinen valo, yhteensopivat viitekuvat, kuvasuhde ja kustannus.